maanantai 1. kesäkuuta 2015

Pieniä hoidokkeja

Nyt saadaan sitten yrittää Oravan poikasten kasvatusta. Eilen illalla uima-altaasta löytyi yksi poikanen ja molemmat kissat kyttäs rannalla. Kalasteltiin se sieltä haavilla pois ja nostettiin läheisen kuusen oksalle, josko emo tulis hakemaan. Kissat vietiin sisään ja jätettiin poikanen sinne, mut ei emoa kuulunu eikä näkyny. Reilun tunnin päästä en enää raaskinu katella, kun märkä poikanen siinä paleli ja tärisi. Pistin kokeeksi käden siihen viereen ja siihen se raukka ryömi, kun oli tieten niin kylmissään. Otettiin se sisälle ja pahvilaatikkoon heinien sekaan turvaan.




No tänään sitten Tessu toi aamulla toisen poikasen, suussa kantoi, niinku kissa kantaa poikasiaan. Lapset sai sen pelastettua ja laitettiin eilen löytyneen seuraksi. Eikä menny kauaa, kun Tessu jahtas jo kolmatta!
Nyt on kaikki sisarukset hyvässä tallessa.  Ranuan eläinpuistoon soitin ja sain hoito-ohjeet niille, pari viikkoa pitäs vielä juotella maitoa ja koittaa opettaa vähitellen kiinteän ruuan syöntiin. Hampaat on, mutta niin pienet, että ei ole varmuutta minkä ikäisistä poikasista on kyse.
Emoa ei ole näkynyt koko aikana, mulla on vähän sellainen pelko, että kissat on tappanu emon ja pistelly poskeensa... tuskin nämä näin tässä muuten pyörisi näin avuttomina ja yksinään. 


Nyt on sitten saatu perehtyä oravanpoikasten ruokavalioonkin, kissojen korvikemaitoa hain kaupasta ja sitä niille ruiskulla on syötetty. Yks on kunnon hotkija, semmosta vauhtia luputtaa menemään, ettei meinaa ite perässä pysyä, sormetkin nuolee vielä puhtaaksi kun maito loppuu ruiskusta. :) Lautaselle laitettiin kaurahiutaleita, pilkottua omenaa, auringonkukan siemeniä ja kuusen kerkkiä, ja toiselle lautaselle vettä. 



Uima-altaaseen joutunu reppana on vähän huonomman näköinen kuin muut. Ei syö niin hyvin kuin toiset ja nukkuu enemmän. Toivotaan että se vielä toipuu. Parin viikon päästä voi päästää takaisin luontoon, sitten pitäisi olla jo sen ikäisiä, että pärjäisivät itsekseen. 
 Siinä koko sisarussarja, onhan nuo tosi sulosia ja lapsille mieluisia seurattavia. Parvekkeelle nyt ne aina laitetaan laatikkoon, häkki päälle, että voivat olla turvassa kissoilta ja muilta. 


7 kommenttia:

KesäKukka kirjoitti...

Voi miten hellyttäviä, ihan sydän sulaa! ♥

Koivurinteen Akka kirjoitti...

Voi sentään pikkuisia orpoja! Onneksi saivat sijaiskodin ja voivat kasvaa vahvoiksi aikuisiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Ihania!!Kissoja ei saisi vapaana luonnossa pitää:(

Satu kirjoitti...

Niin söpöjä! Hieno juttu, että otitte hoitaaksenne:)

Teija kirjoitti...

No eikait niitä ois voinu tuonnekaan jättää, eikä varsinkaan kissan kynsiin. Nehän on nyt vähän niinku lemmikkejä, lapsille varsinkin. :) Loppupeleissä lyhyt aika se on, mitä näitä voi pitää...kohta saavat taas mennä vapaasti.

Meiju / Valkoisen talon arkea kirjoitti...

Voi miten suloisia :)

Anonyymi kirjoitti...

Niin tosiaan, niitä kissoja ei saisi luonnossa vapaana pitää